Tulevaisuuden oppimisympäristöt opettavat ajattelemaan

Globalisaatio, teknologian nopea kehitys ja kasvava tiedon määrä ovat aiheuttaneet paineita muuttaa koulujen opetusta. Oppilaitosten tärkeimpänä tehtävänä ei olekaan enää opettaa tarkkoja tietoja jokaisesta yksityiskohdasta vaan tärkeämpää on opettaa oppilas ajattelemaan. Perinteiset opetuskäytännöt oppijasta pelkästään tiedon vastaanottajana eivät enää riitä selviytymään tämän päivän ja tulevaisuuden vaatimuksista. Oppilaitosten tulee siten tarjota työkalut, jotka johdattavat oppijan uuteen ajatteluun​.

Aiemmin oppimisympäristö miellettiin luokkatilana, missä oli yksi opettaja, ja yhtä monta pulpettia kuin oppilasta. Pulpetit olivat yleensä pysyvillä paikoilla, luoden hyvin staattisen ympäristön. Nykyään puhutaan oppimisympäristön sijaan oppimaisemasta. Tämä käsite on paljon laajempi. Ajatellaan, että oppiminen voi tapahtua missä vain, luokkatilojen ulkopuolella, vapaa-ajalla, pihalla, koulun käytävillä jne. Oppiminen ei ole sidottu yhteen fyysiseen tilaan, vaan se voi tapahtua missä vain, milloin vain, fyysisessä ympäristössä tai virtuaalisesti.  Jokaisen oppijan tulee siten muodostaa oma yksilöllinen oppimispolkunsa.


“Perinteisten luokkahuoneiden sijaan oppiminen voi tapahtua vaikka koulun käytävällä” -Ida Gröndahl


Avoimet ja muunneltavat luokkatilat alkoivat herättää kiinnostusta 1960–1970-luvuilla. Arkkitehdit esittelivät tuolloin täysin avoimia tiloja, joissa pystyi työskentelemään sekä suurissa että pienissä ryhmissä. Täysin avoimiin oppimistiloihin alkoi kuitenkin kohdistua kritiikkiä 1980-luvulla. Pääsyinä tähän kritiikkiin olivat tilankäyttö- ja akustiikkaongelmat. Avoimen tilan käyttö ja opetuksen käytänteet eivät vastanneet toisiaan ja se oli syy avoimien opetustilojen suunnittelun hiipumiseen 80-luvulla. Akustiikkaratkaisuiden, muunneltavien kalusteiden ja visuaalisten näköesteiden kehittyessä paluu täysin avoimiin oppimistiloihin on selkeästi havaittavissa. Avoimet oppimisympäristöt ovat tulleet jäädäkseen ­­­­­­­– perinteisten luokkatilojen aika on ohi.


“Avoimet oppimisympäristöt ovat tulleet jäädäkseen ­­­­­­­– perinteisten luokkatilojen aika on ohi.” -Ida Gröndahl, Sisustusarkkitehtuurin ja kalustemuotoilun opiskelija, Lahden Muotoiluinstituutti.

-Kuva Lahden Muotoiluinstituutin aulatiloista.


Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan, avoimiin oppimistiloihin sopii yhdessä oppiminen ja toiminnallisuus paremmin kuin perinteinen frontaaliopetus. Avoimiin oppimisympäristöihin assosioidaan usein opiskelijakeskeisyys, monimuotoiset opetusmenetelmät, erilaisten työtapojen ja vuorovaikutustilanteiden joustava käyttö, tutkiva opettaminen, luovuus, innostavuus ja oppilaan itseohjautuvuus. Avointen oppimistilojen tulisi siis olla helposti ja nopeasti muunneltavia tilankäyttäjien tarpeen mukaan. Yksilön korostumisen myötä tarvitaan myös erilaisia oppimispaikkoja, tila tilassa-tyyppisesti. Fyysisen ympäristön vaikuttaessa sekä oppilaan oppimiseen että hyvinvointiin tulisi kehittää oppimisympäristöjä ja oppimaisemia, jotka tukevat psykologisia perustarpeita, autonomiaa, kompetenssia ja yhteisöön kuulumista.

Tämän hetken lapset saattavat aikuisiässään vaihtaa ammattia jopa seitsemän kertaa. Tämä kertoo yhteiskunnan hurjasta muutoksen vauhdista, ja asettaa yhä enemmän painoarvoa elinikäiselle oppimiselle ja oppimisen taidoille. Suomi kartoittaakin ”Tulevaisuus 2030”-selvityshankkeessaan Suomen edellytyksiä saada vuoteen 2030 mennessä maailman paras koulutusjärjestelmä. Tärkeänä selvitystyössä pidetään mm. vahvaa perussivistystä, oppimaan oppimista ja kiinteää yhteyttä työelämään.

Tulevana muotoilijana tämä herättää paljon kysymyksiä. Koulun tulisi valmistaa oppilaita tulevaisuuteen, mutta myös samalla säilyttäen elinikäisen oppimisen ilon. Oppimaisema on tässä avainasemassa. Opettajan luoman oppimisilmapiirin, sosiaalisen ja kulttuurisen ympäristön lisäksi oppimisen laatuun vaikuttaa myös itse fyysinen tila. Tilassa tulisi yhdistyä kohtaaminen, tekeminen ja keskittyminen. On ilo huomata uudenlaisten oppimisympäristöjen yleistyvän, jossa korostuu tilojen monikäyttöisyys ja joustavuus, tilallinen avoimuus ja eri oppiaineiden välinen yhteistyö. Siten oppilas voi itse valita sopivan tilan, ja keskittyä olennaiseen – oppimiseen.

KATSO IDAN LINKEDIN PROFIILI

LUE LISÄÄ ARTIKKELEITA
TUTUSTU MUOTOILUSÄÄTIÖN NETTISIVUIHIN
LIITY MUOTOILUSÄÄTIÖN KUMPPANUUSVERKOSTOON